Auringonpimennyksiä tarkastellaan ennen kaikkea ihmisten muistotiedon kautta. Hankkeessa etsitään vuosien 1917–1999 havaintokertomuksia, valokuvia ja muistoja Suomesta sekä suomalaisten tekemiltä havaintomatkoilta.
Vuoden 1945 täydellinen pimennys on yksi keskeisistä solmukohdista. Ilmiötä seurasivat tutkijat, harrastajat ja yleisö, ja tapahtumasta säilyi myös liikkuvaa kuvaa. Vuoden 1990 pimennys jäi monelle vahvaksi aamuyön muistoksi, ja vuonna 1999 suomalaisia havaitsijoita matkusti Keski-Eurooppaan.
